Lauantai 19.9.2020
Tarinat meri-ilmaston unettavuudesta eivät ole liioiteltuja, sillä sen verran sikeästi Bengktskärissä nukutti ja herätessämme luoto kylpi jo kirkkaassa auringonvalossa. Käväisimme aamiaisella ja vahingosta viisastuneena pakkasimme tavarat lähtöä varten. Kannoimme kaiken valmiiksi itäpuolen laiturille ja jäimme odottelemaan vahvistusta vielä hieman avoinna olevalle paluukyydillemme.
Pieni odottelu ei todellakaan haitannut. Jone otti ajasta hyödyn irti ja kävi kuvaamassa majakan hypnoottista spiraaliportaikkoa, itse kiertelin kallioilla koettaen nähdä hylkeitä ja ihan vain maisemista, auringosta sekä merituulesta nauttien. Kolusimme rauhassa viimeiset kalliorannat ja kun kyydin saaminen venyi, söimme vielä lounaankin paikanpäällä. Perinteinen valkoinen kalakeitto ei ole varmaan koskaan maistunut yhtä hyvältä, kuin moisessa miljöössä.
Melkoisen säätämisen, pienten epävarmuustekijöiden ja esimerkiksi ääriään myöten täysinäisen linjareittilaivan jälkeen onnistuimme kuitenkin saamaan kyydin takaisin Rosalaan ja Viikinkikeskukselle. Kävimme kahvikupposen ääressä nopean suunnitelman loppupäivän aikataulusta ja päätimme ottaa listaltamme puuttuvat kuvat päällikön salissa sekä sotalaiva Alvildalla.
Käväisin etsimässä hiukan lisärekvisiittaa asemuseon puolelta ja käsiini tarttui sekä tappara, että pitkäkeihäs. Samaan aikaan Jone rakensi valoja saliin, joka ei aivan helpompia kuvauspaikkoja ollut, sillä koon, pintojen paljouden ja muutamien aikakauteen kuulumattomien esineiden vuoksi joutui tekemään pienimuotoista akrobatiaa valonmuokkainten kanssa.
Salin hämärässä on helppo antaa mielikuvituksen vaeltaa menneeseen. Rakennusratkaisut, keskilattian tulisija kattoluukkuineen, lampaan- ja karhuntaljat, kynttilät ja jopa sian virtsarakoista käsintehdyt lamput luovat todella historiaa huokuvan tunnelman.
Kun pienellä uudelleenjärjestelyllä saimme ympäristön toimimaan haluttua kuvaa tukevaksi, ei varsinaiseen kuvaukseen mennyt kauaa. Kamppeet taas kasaan, auton pakkaus ja hyvin pienellä kuvauskalustolla viikinkilaivalle.
Avilda on ”drake” eli käärmekeulainen viikinkien sotalaiva. 14 tonnia painava, 17 metriä pitkä ja 4 m leveä, lehtikuusesta ja tammesta rakennettu laiva on näky, johon ei joka päivä törmää. Vaikka merikelpoinen onkin, on Avilda nostettu kuivalle maalle. Siitä huolimatta tuntemus joka syntyy kun kapuaa nojailemaan pitkälaivan käärmekeulaan aidoissa viikinkitamineissa – taistelukirves kädessä – on taatusti ikimuistoinen.
Vaikka ympäröivät puut ja laivalle rakennettu vanerikatto häiritsivät hiukan kuvasuuntia, saimme purkitettua sangen mainiota materiaalia. Tien päälle pääsy poltteli mielessämme, joten singahdimme liikenteeseen niin nopeasti kuin mahdollista. Jäimme viitisentoista minuuttia edellisestä lautasta ja kun aikaa oli puolitoista tuntia seuraavan lähtöön, päätimme pyörähtää vielä kahvilla hyväksi havaitussa Backom Caféssa.
Mantereelle päästyämme aloin pyörittää rattia kohti seuraavia kuvauskohteitamme. Matka välietapillemme Raumalle meni sujuvasti musiikkia kuunnellen ja maailmaa parantaen. Jone ei aivan saanut pidettyä näppejään erossa jo otetusta kuvamateriaalista, joten repsikan penkillä oli tietokone ahkerassa käytössä.
Rauman majoitusliikkeet tuntuivat olevan täynnä lauantai iltana, mutta yksi huone löytyi, joten ei tarvinnut aivan autossa yöpyä. Hotelli Vanha Rauma on nimensä mukaan keskellä viihtyisää puutalomiljöötä. Katutasossa sijaisevan hotellin tiloissa toimii myös ravintola Kalatori, joten eväspuolikin oli taattu. Keittiö oli kuitenkin sulkeutumassa pian, joten nakkasimme romppeet nopeasti sangen viihtyisään huoneeseen ja painelimme suoraan ruokapöydän ääreen. Onneksi ravintolassa ei ollut enää tähän aikaan väkeä, sillä retkueemme haisi pitkätalon jälkeen vieläkin syväsavustetulta. Yritimme peittää tätä tosiseikkaa tilaamalla hiillostettua siikaa. Täydellisesti kypsytettyä kalaa oli hellitty hunajaglaseeratun palsternakan, omenan ja savustetun voikastikkeen voimin.
Hyvä ruoka toi hiukan virtaa joten kun suurimmat savut ja noet oli pesty pois, käväisimme tutustumassa Vanhan Rauman iltahämäriin katuihin. Matkan pölyt saimme huuhdottua kurkusta torin nurkalla sijaitsevassa, erinomaisen viihtyisässä Bar Hehkussa. Pitkä päivä, muutama simatuopponen ja pehmeä sänky puhtailla lakanoilla takasivat maittavat, sikeät unet.
