Keskiviikko, 16.9.2020 – Osa 1/2
Puhelimen herätysäänen kilahtaessa silmät aukesivat tavallista helpommin. Vatsanpohjassa kutkutteli pian alkava retki kohti maamme lounaisrannikkoa ja Viikinkien historiallisen Idäntien kohteita.
Aamiaista ääntä kohden ja viimeisten tavaroiden tsekkaus sekä pakkaus. Kulkupelin pakkaaminen olikin sitten oma urakkansa, sillä vaikka bensaheponamme on tilava farmari, mukanamme on myös hämmentävä määrä erilaista rensseliä ja kilkettä, kuten taljoja, kameravermeitä ja erinäisiä viikingeille ominaisia teräaseita, joita projektimme hoviseppä – Anssi Routavirta Takomo Routaraudasta on hiki otsalla öitä myöden takoa kalkutellut. Ääriä myöten pursuileva auto siis käyntiin ja nokka kohti tuntematonta tai tässä tapauksessa Rosalan saarta sekä aiemmin kokematonta Viikinkikeskusta.
Matkamme tarkoitus on herättää palanen historiaa henkiin valokuvauksen keinoin. Tämän eteen on tehty valtavasti töitä ja projektin vetäjä, valokuvaaja Jone Matilainen on saattanut kasvattaa muutaman harmaan hiuksen kuvaussuunnitelman ja lokaation muuttuessa radikaalisti ennalta-arvaamattoman pandemian vuoksi. Kun alunperin suunniteltu Islanti vaihtui Suomeksi, meni kaikki uusiksi, mutta onnena onnettomuudessa löytyy kotimaastammekin loistavia kohteita kuvausten loppuunsaattamiselle.
Ajomatka rannikolle sujui yhdellä kahvipaussilla sekä pienellä ylimääräisellä sivuraiteella, kun pysähdyimme Somerolla kunnoittamassa sinne haudattua Suomi-rockin ikonia, Rauli ”Badding” Somerjokea. Matkanteko oli sangen joutuisaa lähinnä taukoamattoman höpöttelyn, sekä hyvän musiikin siivittämänä.
Eivät viikingitkään aikanaan tyhjin vatsoin reissuja tehneet, joten eväskassi mukaan tienvarren marketista ja hiukan pelivettä pellin alle myös kulkupeliimme ennenkuin mantereen palvelut jäivät taakse. Tie nousi pystyyn – tai tarkemmin sanottuna päättyi mereen – kun saavuimme Kemiönsaareen. Puolisen tuntia lautan odottelua ja ensimmäisen päivän viimeinen etappi alkoi. Lautan tultua perille, vielä lyhyt köröttely vaikuttavissa saaristomaisemissa, kunnes saavuimme perille Viikinkikeskukseen, miekkojen kalskeeseen, nuotion tuoksuun ja historian siipien havinaan.
