Keskiviikko, 16.9.2020 – Osa 2/2
Rosalan Viikinkikeskukseen saapuessamme oli siellä käynnissä kunnon viikinkikekkerit, sillä päällikön salissa majoittui leirikoululaisia Sipoon suunnalta. Pieniä viikinkejä juoksenteli ympäri pihamaata lokaatioon mainiosti sopivissa aktiviteeteissa, kuten heittelemässä hevosenkenkää, ruokkimassa kaneja, juoksennellen Jatulintarhassa ja miekkailemassa.
Kyllä. Miekkailemassa. Siinä saivat kilvet kyytiä, kun pehmomiekoin selviteltiin, kuka onkaan se taitavin teräksen kalistaja. Pihan etualalla ”Odinin marketin” avotulilla oli menossa myös iloisen äänekkäät makkaranpaistot. Nauru raikui ja tyytyväisiä – sekä nokisia – kasvoja näkyi siellä täällä.
Lämpimään ilmapiiriin oli mukava saapua, varsinkin kun Viikinkikeskuksen toimitusjohtaja, viikinkipäällikkö Paul Wilson otti meidät hymyillen vastaan. 25 vuotta paikkaa pyörittänyt intohimoinen viikinkiharrastaja antoi meille alueen kartat, sekä informaatiota ja suunnittelimmepa jo samalla hieman seuraavan päivän kuvausaikataulua.
Olisimme saaneet majoittua pienen pyrähdyksen päässä oleviin sangen mainioihin ja todella upealla paikalla oleviin eco-mökkeihin, mutta oli olemassa toinenkin vaihtoehto. Meille tarjottiin mahdollisuutta yöpyä aidossa viikinkien pitkätalossa, jossa ei moni ole yöpynyt. Asiasta ei tarvinnut edes neuvotella kahden hengen viikinkiretkueemme kesken, joten Idänkävijän pitkätalo sai kaksi vierasta.
Talo on todellakin rakennettu alkuperäisen malliseksi. Ruoho- ja sammalkattoinen, maisemaan helposti häviävä hirsikehikkoinen talo on paluu menneisyyteen. Nöyryyttä helposti opettavat matalat pariovet aukeavat pieneen eteistilaan ja siitä tupaan, jonka toisessa päässä – pitkien pirtinpöytien takana – aukeaa kallion muotoja hyväksi käyttävä suuri, avoin tulisija. Näissä tuvissa ei ole varsinaista savupiippua, vaan viikinkityyliin savunpoisto hoituu katossa olevan räppänän kautta. Tämän vuoksi tuvassa leijaili kauttaaltaan pieni savu, joten parin päivän majoittumisen jälkeen veikkaan tiimimme koostuvan savustetusta kuvaajasta ja palvatusta mallista. Häkämyrkytyksestä tällaisessa majoituksessa ei todellakaan ole ongelmaa, sen verran nurkissa ujeltaa tätäkin kirjoittaessani.
Saimme patjat ja tyynyt, jotka makuupussin keralla takasivat mukavat yöunet. Taljojakin olisi ollut mahdollisuus käyttää, mutta valitsimme pienen mukavuuden, jotta seuraavan päivän kuvauksissa olisimme levänneitä. Pimeys saapui ja sen myötä myös pieni tyyneys, ennen yöllä alkavaksi luvattua myrskyä. Päälle kaartuvan linnunradan alla oli mukava paistella makkaraa, rupatella muhevia juttuja ja lopulta käydä nukkumaan.
Unet olivat leppoisia, mutta aamuyöllä yli 30m/sek puhaltavat tuulenpuuskat aiheuttivat lieviä herätyksiä sekä melkoisilla humauksilla, että ulko-oven hakkaamisella. Ensimmäinen kuvauspäivä oli silti pian käsillä.
