Road to Valhalla

Road To Valhalla – Matkan Saaga – päivä 2

Torstai, 17.9.2020

Vaikka Aila-myrsky oli aamusella jo voimissaan ja suunniteltu kuvausretkemme Bengtskärin majakalle sattuneesta syystä peruuntui, emme antaneet asian haitata. Puurot, tuoreet sämpylät ja aamusumpit tuulensuojaan, hupparia niskaan ja kuvauspaikan etsintään. Paul lähti näyttämään meille lähellä sijaitsevan kalliorannan, jonka Jone pienen tarkastelun jälkeen totesikin erittäin sopivaksi paikaksi merenkäynnin, miljöön, tuulensuunnan ja valon vuoksi. Palasimme Viikinkikeskukseen, keräsimme tarvittavat kamppeet mukaan ja siirryimme lokaatioon.

Jone kasasi kuvausvälineistön valmiuteen, itse taas aloitin muutautumisen sisällöntuottajasta viikingiksi. Vaikka tämän tyyppisissä kuvauksissa on miltei pakko ottaa hiukan taiteellisia vapauksia – jotta kuvista tulee myös näyttäviä – olemme kuvausrekvisiitan suhteen pyrkineet mahdollisimman autenttiseen varustukseen. Molla la Donna, eli Sini Ahonen on käyttänyt tuntikaupalla aikaa suunnitellen ja ommellen projektiin sopivia vaatteita. Värit, materiaalit ja jopa viikinkitunikan käsinkirjaillut koristeet ovat aikalaiskuvausten mukaisia. Alunperin kengät aiheuttivat hiukan päänvaivaa, mutta vanhat lapikkaat ajavat suomalaisella viinkingillä ehkä asiansa.

Hyvä varustautuminen on puolet koko toiminnasta.

Vettä ei myrskyn mukana Rosalassa satanut, mutta kun puuskat olivat pahimmillaan 35 metriä sekunnissa, tuli testattua myös viikinkivarusteiden lämmönpitokyky. Hyvin lähellä oli muutamaan kertaan, että olisi testattu myös miten viikinki lentää, sillä paksu villaviitta toimi paikoitellen melko hyvänä tuulen kerääjänä. Kun olin ottanut vastaan kaiken mitä Aila-myrskyllä oli tarjottavana  meriveden roiskeista ja tuulenpuuskista, sekä aikani huutanut vastatuuleen Thoria, Odinia ja ehkä hiukan perkelettäkin, oli pakko myöntää, että pellavavaatteet ja villaviitta ovat taatusti pitäneet viikingit lämpiminä myös raaemmissakin keleissä. Vaihtelimme kalliolla paikkaa kolmeen kertaan ja  jossain vaiheessa Jonelta tuli ilmoitus, että nyt on hyvää materiaalia purkissa sen verran, että voidaan lähteä lämmittelemään.

Kuvauksen jälkeen meillä oli hiukan luppoaikaa, joten teimme pienen ajokierroksen Ailan kurittamalla saarella, poiketen Hiittisissä kahvilla. Backom Caféssa oli palvelu kohdallaan ja maukkaat pullat kahvin kyljessä. Kahvilanpitäjät olivat hyväntuulisia ja viikinkiasuni – jota en ollut jaksanut alkaa vaihtaamaan normaali vetimiin – herätti hyväntuulista keskustelua. Poikkesimme vielä Rosalan vierassatamassa ja palasimme Viikinkikeskukseen.

Nopean lounaan jälkeen virittelimme kuvauskamppeet majapaikkanamme toimivaan pitkätaloon ja otimme vielä päivän toiset kuvaukset sisätiloissa. Tulisijan edessä istuskelu oli mukavaa vaihtelua kolean aamun jälkeen ja kuvat onnistuivat mainiosti valaisun teknisen suunnittelun keinoin. Kuvaajamme Jone oli tästä puolesta suorastaan pähkinöinä, koska harvoin on näin paljon aikaa rakennella kuvaa ja valoa. Tämän jälkeen otimme vielä Paulin kanssa juttutuokion koskien Rosalaa, Viinkinkikeskusta, Idäntietä ja muuta asian liittyvää. Keskustelu taltioitiin videolle ja julkaistaan lähipäivinä muillekin katsottavaksi.

Savustettua kuvaajaa. Kun salama on saatava oikeaan paikkaan, se viedään vaikka läpi elävän tulen.

Päivä oli mennyt nopeasti ja iltaa kohden myrskykin tyyntyi. Kävimme saunomassa päivän pölyt pois jonka jälkeen nautimme vielä hiukan iltapalaa. Fiilistelimme hetken kuvauksia ja majoitustamme, jonka jälkeen hiljaisuus kietoi myös pitkätalon syliinsä ja pieni kuvausryhmämme aloitti hyvin ansaitun levon.

Historiallinen fakta ei kerro, mutta uskallamme veikata, että viikingitkin pitivät nuotiomakkarasta. 🙂